Mukautetut tikarit

Sanan tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Sana "tikari" tulee todennäköisesti vanhasta ranskalaisesta dagasta tai vanhasta italialaisesta dagasta, ehkä vulgaarisesta latinalaisesta dacasta "dacian veitsi". Sana tikari tunnetaan 14-luvulta, jolloin tikarit alettiin johdonmukaisesti erottaa miekoista.

Tikarin pituus voi vaihdella riippuen sen käytöstä ja perinteestä, johon se kuuluu. Tikarin pituus vaihtelee 5-20 tuuman välillä. Lyhyet tikarit, kuten stilettot, voivat olla vain 5 tuumaa pitkiä, kun taas Viking Seax (joka voidaan luokitella lyhyeksi miekkaksi) voi olla yli 25 tuumaa pitkä.

Laadukkaat tikarit valmistetaan yleensä lujasta teräksestä, kuten työkaluteräksestä. Hiilipitoista terästä, kuten kuviohitsattua (Damaskos) terästä, käytetään usein, koska tämäntyyppinen teräs antaa erinomaisen lujuuden ja tikareissa vaaditun reunan pysyvyyden. Tikarien kahvoissa käytetään erilaisia ​​arvokkaita materiaaleja, kuten luuta, norsunluuta, harvinaista puuta, jalometalleja ja jalokiviä.

Jotkut tikarit on tehty kaareviksi paremman leikkausliikkeen suorittamiseksi. Kaarevat terät sopivat yleensä paremmin viiltoon kuin pistoon, koska niillä on pidempi teräpinta-ala, joka yleensä seuraa leikkauksen liikettä ja on siten pidempään kosketuksessa kohteeseen.

Noblie on pieni perheyritys. Keräilytiirin tekeminen kestää useita kuukausia. Tikarin voi kaivertaa käsin.

Voit ostaa käsintehtyjä tikareita osoitteesta Noblie Veitsikauppa. Kaikki Noblie veitset ja keräilytikkarit ovat erinomaisia ​​materiaaleja ja ammattitaitoa. Räätälöidyn tikarin tekeminen klo Noblie kestää useita kuukausia.

On monia taitavia käsityöläisiä ja yrityksiä, jotka valmistavat hyviä tikareita, sillä tikarien valmistamisella on pitkä ja rikas historia. Tikan laatu voi kuitenkin riippua useista tekijöistä, kuten käytetyistä materiaaleista, suunnittelusta ja ammattitaitosta sekä tikarin käyttötarkoituksesta.
Jotkut arvostetuimmista ja tunnetuimmista tikarien valmistajista löytyvät alueilta, joilla on vahvat terien valmistusperinteet. Esimerkiksi Japani tunnetaan perinteisistä samurai-miekoistaan ​​ja veitsistään, kun taas Euroopan alueilla, kuten Saksassa ja Espanjassa, on korkealaatuisten tikarien ja veitsien valmistushistoria.
Joitakin arvostetuimmista tikarien valmistajista nykyään ovat yritykset, kuten Boker, Cold Steel, Gerber ja Benchmade ja tietysti Noblie.
Lopulta sinulle paras tikari riippuu henkilökohtaisista mieltymyksistäsi ja tarpeistasi. On tärkeää tehdä tutkimus ja harkita huolellisesti tikarin laatua, suunnittelua ja käyttötarkoitusta ennen ostoa.

Tikareita on monenlaisia, ja niillä on erilaiset mallit ja käyttötarkoitukset. Poignard, Scottish dirk, seax ja stiletto ovat esimerkkejä historiallisista eurooppalaisista tikareista. Kaivannonveitsi on esimerkki 20-luvun kekseliäisestä tikarien valmistuksesta. Bagh nakh, jambiya ja keris ovat eksoottisia Aasian tikareita, joiden terä on kaareva, aaltoileva tai kynsiä muistuttava.

Stiletto on tikari, jossa on pitkä, ohut terä, jota käytetään ensisijaisesti puukotusaseena. 15-luvun Italiassa kehitetty stiletto oli evoluutio misericordiasta (veitsi, jota käytettiin kuoleman iskun antamiseen kuolevalle ritarille). Sen ohut terä kapentui vähitellen neulanteräiseen kärkeen, mikä vähensi kitkaa sisään astuttaessa, mikä teki stilettosta täydellisen tikarin työntämistä ja puukottamista varten.

Ritarillinen tikari oli suippeneva tikari, jossa oli upotetut kasvot ja alaspäin käännetty suojus helmillä ja joka oli suosittu koko keskiajan. Tukeva kapeneva terä oli hyvä puukotukseen, kun taas alaspäin käännetty vartija antoi mahdollisuuden torjua ja estää vihollisen lyöntejä, mikä oli ratkaisevan tärkeää lähitaistelussa. Näitä taistelevia tikareita käyttivät ensisijaisesti ritarit ja soturit, mistä johtuu heidän nimensä.

Quillon on yksittäinen tanko ristisuojan molemmilla puolilla. Quillon tikarissa on suojus, jossa on kaksi eteenpäin suuntautuvaa viisteistä quillonia. Näille keskiaikaisille tikareille on tyypillistä hieman alaspäin kääntynyt vartija. Ne syntyivät noin 12-luvulla ja olivat yleisiä ritareille ja sotureille pitkän ajan kuluessa, jopa 18-luvulle asti. Tämän tikarin vartijan muoto oli samanlainen kuin sen ajan ritarimiekkojen ristisuojat (kaksoisquillons), ja se oli suunniteltu torjumaan vihollisen miekkoja lähitaistelussa. Quillon-tikaria kannettiin usein miekan sivuaseena, ja se oli suosittu sotilaiden keskuudessa eri maissa Normanniritareista Cromwellin pyöreisiin päihin.

Kard on persialainen tikari, jossa on suora, yksiteräinen terä ja suojaton kahva. Historiallisesti niitä käytettiin jokapäiväisinä käyttöveitsinä. Näissä tikareissa on terät, joiden tasaleveys on sama kuin terä, joka on peitetty perinteisesti norsunluusta tai sarvesta tehdyillä suomuilla. Koska sen kärki oli vahvistettu läpäisemään ketjupostin, tätä tikaria käytettiin enimmäkseen puukotusaseena.

Dirk on pitkäteräinen työntävä tikari. Historiallisesti se oli ylämaalaisten ja skotlantilaisten upseerien henkilökohtainen sivuvarsi Age of Sail -kaudella. Merivoimien dirkiä käytettiin alun perin lennolle aseena. Suoralla terällä ja terävällä kärjellä se oli ensisijaisesti suunniteltu työntö- tai puukotusaseeksi. Historiallisesti Ylämaan sotilaiden symbolinen perinteinen ja seremoniallinen ase, dirk päätyi merivoimien seremonioihin 19-luvulla, ja nykyään laivaston upseerit käyttävät sitä virkamerkkinä eri maissa ympäri maailmaa.

Työntötikari eli push dirk on lähitaistelussa lyhytteräinen työntötikari. Siinä on T-kahva, jota pidetään suljetussa nyrkkikädessä työntö- tai puukotusiskujen käsittelemiseksi. Työntötikari syntyi 19-luvun Etelä-USA:sta ja oli suosittu siviiliomistajien keskuudessa, koska se oli helposti piilotettava ase. Push tikareita myydään edelleen "taktisina" tai itsepuolustusaseina, erityisesti Yhdysvalloissa.

Meri- tai saksofoni tunnetaan viikinkitikarina. Se on suuri taisteluveitsi tai pikemminkin lyhyt miekka, jota viikinkiajan soturit kantavat. Tämä tikari oli yksikätinen ja yksiteräinen, kapealla läpiviennillä ja yleensä ilman tukia tai ponttia. Meren terä oli pidempi ja raskaampi kuin tavallisen tikarin, mutta riittävän kompakti yhdellä kädellä käytettäväksi, mikä teki siitä kätevän metsästys- ja taisteluaseen. Aikoinaan Pohjois-Euroopassa laajalle levinneen meren kantajina olivat viikingit, saksit, anglit ja muut germaaniset heimot.

Jambiya on arabialainen tikari, jossa on lyhyt kaareva terä ja keskiharja. Se syntyi Jemenistä ja on levinnyt Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan. Sen kaareva terä on suunniteltu voimakkaisiin iskuihin, kun taas terän poikki kulkeva keskiharja molemmilla puolilla antaa jambiyalle erinomaisen lujuuden. Jambiya-veitset ovat vuosisatojen ajan olleet sosiaalisen aseman symboli Jemenissä ja muissa arabialaisissa maissa. Katsotaan, että jambiyan tulisi tulla ulos tupesta vain äärimmäisissä konfliktitilanteissa. Tätä tikaria käytetään myös perinteisissä tapahtumissa, kuten tansseissa.

Katar, eräänlainen intialainen työntötikari, on tunnetuin ja tyypillisin intialaisille tikareille. Siinä on H-muotoinen vaakasuora kahva, jonka terä on käyttäjän rystysten yläpuolella. Katarissa on tavallisesti lyhyt, kolmion muotoinen terä, joka on leveä kahvasta ja kapenee suorina linjoina kärkeen. Kahva koostuu kahdesta yhdensuuntaisesta tangosta, jotka on yhdistetty kahdella tai useammalla poikkikappaleella. Katar on voimakas työntöase, jota käytettiin joskus ketjupostia vastaan ​​ja joka tunnetaan nimellä "panssarilävistys".

Khanjar on perinteinen lyhyt kaareva tikari, joka on peräisin Omanista ja on sittemmin levinnyt muualle Lähi-itään, Etelä-Aasiaan ja Balkanille. Khanjarin terä on J-kirjaimen muotoinen. Khanjaria käytetään kerran puolustusaseena, mutta nykyään sitä käytetään vain seremoniallisiin ja käytännön tarkoituksiin. Khanjar, Omanin kansallisen ylpeyden symboli, esiintyy maan lipussa ja valuutassa. Khanjarit ovat osa omanilaisten miesten perinteistä asua ja ovat merkki asemasta: jalot ja varakkaat miehet käyttävät kultaa tai hopeaa tehtyä khanjaria.

Alunperin yksiteräinen ase, mutta 18-luvun puolivälissä dirkissä oli yleisemmin kaksiteräinen terä, jolloin siitä tuli tikarin kaltainen. Nykyään dirk liitetään laivaston seremonioihin ja statusaseisiin, kun taas tikarilla on muodollisesti seremoniallinen asema joissakin armeijan yksiköissä. Oikeudellisesti ei ole eroa "dirkin" ja "tiirin" välillä: niitä käytetään synonyymeinä ja niitä kohdellaan samalla lailla.

Tanto on perinteinen samuraitikari: se on yksi- tai kaksiteräinen tikari, jonka pituus on 15-30 cm. Tantoa voidaan käyttää puukotukseen tai viiltoon. Samurait pitivät tätä tikaria parempana lähitaisteluissa, joissa vaadittiin voimakkaita lävistys- tai puukotusiskuja. Samurai arvosti tanton vahvaa terää kyvystä lävistää panssarin läpi. Nykyään amerikkalaisten ja eurooppalaisten kiinnostus japanilaisiin kamppailulajeihin on luonut kysynnän tanto- tikarille tärkeänä osana idän perinteistä kamppailukulttuuria.

Qama, kaukasialainen pitkä tikari tai lyhyt miekka, on Kaukasian ja Transkaukasian kansojen perinteinen ase. Nimi tulee todennäköisesti persialaisesta "ghameh" (lyhyt kaksiteräinen miekka) tai turkkilainen "kama" (tikari). Qama on leveä, suora, kaksiteräinen, ja miehet kantavat sitä pienestä pitäen. Tämäntyyppisissä tikarissa ei yleensä ole ristisuojaa. Qama on Kaukasuksen sotilaiden ja myös kasakkojen perinteinen ominaisuus, joka symboloi sankaruutta ja ihmisarvoa. Qama on Georgian kansallinen ase.

Tikareita, joissa on obsidiaaniterä, pidetään maailman terävimpänä. Obsidiaanimurtumia, joissa oli erittäin teräviä reunoja, ja tästä johtuen sitä käytettiin leikkaus- ja lävistystyökalujen valmistukseen. Obsidian ei kuitenkaan sovellu keittiöveitsien valmistukseen, koska tällaiset veitset ovat erittäin karkeita ja hauraita.

Kalifornian lain mukaan "tikari" tarkoittaa veistä, jota voidaan käyttää puukottavana aseena. Kaliforniassa tikarit, dirkit ja muut tuppiveitset on kannettava avoimesti, eikä niitä saa piilottaa.
New Yorkissa, jos kannat veistä henkilölläsi jostain syystä, sinun on varmistettava, että terä on lyhyempi kuin neljä tuumaa.